Vuosi on lopuillaan ja on aika summata menneen vuoden tapahtumat.
Alkuvuodesta laumamme väheni kahdella koiralla kun vanhat ja sairaat Elmeri ja Petrus pääsivät vihreämmille nurmille juoksemaan. Suunnitelmissa oli hankkia uusi urospentu Ranskasta, mutta puhtaasti laiskuuttamme emme jaksaneet aloittaa hakemisrumbaa vaan otimme pennun Tomeralta lähinnä harrastuskoiraksi. Muistissa oli myös Lauruksen Ranskasta hakeminen, jolloin erityisesti halusimme koiran harrastuskäyttöön ja Laurus myöhemmin osoittautui liian pidättyväiseksi. Kun hakee ulkomailta, niin pentuun ei pysty etukäteen tutustumaan ja siellä koirat yleensä kasvatetaan ulkona tarhoissa, joten niillä ei alunperinkään ole samanlaista pentulaatikkoajan kokemusta ihmisistä ja kodin äänistä. Katsoimme siis paremmaksi ottaa koiran tutulta luotettavalta kasvattajalta, jolloin tiedämme, mitä saamme. Aina ei ole järkevää mennä merta edemmäs kalaan varsinkaan harrastuskoiraa hankkiessa.
Omien koirien osalta päällimmäisenä on mielessä ennätyssuuret sairauskulut. Yllätyksenä tuli alkuvuodesta Lauruksen selkäongelmat ja vielä suurempana Lauruksen pehmolelun leikkaus ohutsuolesta. Lauruksella oli myös yksi paha kynnen halkeaminen pituussuunnassa ja useita kurkkutulehduksia. Joycen hammasjuuren paha tulehdus oli sekin pieni yllätys, koska Joycella on aina ollut vahvat ja hyvät hampaat. Tulehdus olikin saanut alkunsa aivan pienestä kiillevauriosta, josta se oli pikkuhiljaa levinnyt leukaluuhun asti. Lisäksi kuluja on tullut Biitin useista ulkomaanmatkoista, joiden takia joutui hankkimaan heisimatolääkityksen ja Doylen silmä- ja korvatulehduksista. Biitiltä lohkesi myös kesällä hammas joka juurihoidettiin. Joskus kun ihmiset miettivät, että onko rahaa hankkia pentu, niin sopii muistaa, että pennun hankintahinta on se pienin kulu. Rahaa menee paljon jo pelkästään ylläpitoon kuten ruokintaan, madotuksiin ja rokotuksiin. Jos koira vielä sairastuu, voivat kulut olla todella suuret. Meillä tänä vuonna erilaisiin lääkärikäynteihin, tutkimuksiin, lääkkeisiin, hoitoihin ja leikkauksiin meni reilusti yli viisi tonnia.
Koulutustavoitteena oli Biitille saada BH läpi ja se onnistui ensimmäisellä yrittämällä toukokuussa. Biitti onnistui hyvin myös näyttelypuolella ja sai Latviasta CACIBin ja kotimaasta kaksi SERTiä. Syksyllä käyttiin kokeilemassa alokasluokan hakukoetta, mutta siihen Biitti ei ollut aivan vielä valmis.
B-pentueesta olen ollut todella ylpeä ja onnellinen. Pennut saavuttivat syksyllä kahden vuoden iän ja kaikista on tullut kelpo koiria. Kolme suoritti BH-kokeen hyväksytysti ja kolmella on kansainvälisestä näyttelystä CACIB. SERTejä on saavutettu useita koti- ja ulkomailla. Niin kaunis, hyväluonteinen ja tasapainoinen pentue ja kaikilla hyvät kodit, voiko kasvattaja enempää kasvateilleen toivoa. Lisäksi ainakaan toistaiseksi kellään ei ole tullut ilmi mitään perinnöllisiä tai muitakaan pahoja sairauksia, joka sekin on todella hyvä juttu.
Hoitolaan olen ottanut hoitokoiria edellisvuosia vähemmän. Silloin kun hoitolaa perustin, minulla oli haave, että ehtisin olla ja harrastaa enemmän omien koirien kanssa. Tämä ajatus osoittautui varsin pian virhearvioksi. Aiemmin, kun olin kodin ulkopuolella töissä, minulla oli huomattavasti enemmän aikaa omille koirille. Nyt olen niin täysin kiinni hoitokoirissa 24/7, että omien koirien kanssa harjoitteleminen saatikka kilpaileminen (johon yleensä kuluu koko päivä) on lähes mahdotonta. Niinpä olen pitänyt hoitolaa suljettuna entistä enemmän, jotta olemme päässeet näyttelymatkoille ja lomille. Ilman hyvien ystävien apua tämänkään ei olisi onnistunut eli suuri kiitos lankeaa Eevalle, Jaanalle ja Tiinalle koiranhoitoavuista.
Be First to Comment