Press "Enter" to skip to content

Ompulle pentuja sektiolla

Ompun synnytyksen lähestyessä kävimme tiineysröntgenissä tiineyden kestettyä 54 päivää. Pentuja oli nähtävissä useita sikinsokin pitkin vatsaa. Eläinlääkäri näki varmuudella 10 kalloa, mutta rankoja näkyi 11. Hän kuitenkin esitti epäilyn, että pentuja voisi olla jopa 12. Vatsa oli tosi pingoittunut ja pyöreä.

Kun tiineys oli kestänyt 59 vuorokautta, sain aamulla lämpöjä mitatessa kiinni 37 asteen arvon. Parin tunnin päästä lämpö oli jo lähtenyt selvään nousuun, joten tiesin synnytyksen alkavan vuorokauden sisällä. Illalla Omppu alkoi selvästi läähättää ja olla levoton, joten avautumisvaihe oli käynnissä. Aikaisempien kokemuksieni mukaan ensimmäinen pentu on syntynyt avautumisvaiheen alusta noin 5 – 6 tunnin päästä. Menimme siis pentulaatikon äärelle, Omppu laatikkoon ja minä valvomaan laatikon vierelle nojatuoliin.

Aamuun mennessä olimme molemmat todella väsyneitä, mutta yhtään pentua ei ollut edelleen ilmestynyt, eikä Omppu edes ponnistanut. Päätin, että on aika ottaa yhteyttä eläinlääkäriin, koska pentue on suuri ja ongelmia voi olla odotettavissa. Soitin Espoon Eläinsairaalaan ja he pyysivät lähtemään heti tarkastukseen. Kun saavuimme paikalle, meitä oltiin jo odottamassa.  Omppu tutkittiin ja todettiin, että kohtu on avautunut, mutta mitään ponnistuksia ei ole. Kohtu oli aivan liian pingoittunut, jotta se olisi pystynyt supistelemaan. Kohtu ultrattiin pentujen tilan selvittämiseksi ja eläinlääkäri totesi, että sydänäänet olivat jo hidastuneet, joten hän suositteli hätäsektiota pentujen pelastamiseksi. Ei tarvinnut miettiä, mitä tehdään, vaan Omppu siirtyi suoraa leikkaussaliin.

Reilun tunnin päästä sain soiton iloisesta perhetapahtumasta. Omppu sai sektiolla tusinan reippaita pentuja. Kaikki 12 pentua olivat pelastuneet ja olivat virkeitä ja emo voi hyvin. Palasin takaisin hakemaan Omppua ja pentuja. Pennut olivat pieniä (pienin 260 ja ja suurin 415 grammaa) mutta hyvin eläväisiä. Pennut pääsivät nisille juomaan ternimaitoa  jo ennenkuin Omppu oli hereillä. Omppu sai vielä lähtiessä kipulääkettä ja kalkkia.

Kotona veimme pennut pentulaatikkoon ja toivoimme tietysti, että Omppu seuraisi perässä. Koira oli kuitenkin aivan lääkkeistä sekaisin eikä sille ollut muodostunut mitään hoivaviettiä pentuja kohtaan. Hoivavietti syntyy, kun emo normaalisynnytyksessä nuolee pennut puhtaaksi synnytyseritteistä. Kun yritimme esitellä pentuja, Omppu juoksi karkuun. Ei auttanut muu kuin alkaa syöttää pentuja pullosta maidonvastikkeella. Onneksi ne kaikki osasivat heti imeä hyvin ja voimakkaasti. Myöhemmin komensimme Ompun hetkeksi laatikkoon ja se salli pentujen imeä, vaikka ei muuten alkanut niitä hoitaa. Tätä jatkui seuraavaan päivään. Omppu komennettiin laatikkoon, siltä tuli runsaasti maitoa ja selvästi huomasi, että pentujen imetys helpotti sen oloa. Illalla se meni ensimmäisen kerran laatikkoon vapaaehtoisesti ja alkoi imettää ja nuolla pentuja. Meillä oli hyvin helpottunut olo.

Tätä kirjoittaessa pennut ovat jo yli viikon ikäisiä, niiden kaikkien paino on tuplaantunut ja ne ovat reippaita. Omppu on hankalan alun jälkeen ollut kärsivällinen ja huolehtivainen emo. Edelleen seurailen painoja varmistaakseni, että kaikki saavat riittävästi maitoa. Toistaiseksi sitä on riittänyt. Kiitokset Espoon eläinsairaalan henkilökunnalle ripeästä toiminnasta ja hyvästä hoidosta.

One Comment

  1. Leena

    Onittelut upeasta pentukatraasta! Onneksi saitte kaikki pennut pelastettua ja emäkin ilmeisesti on palatunut hyvin koettelemuksesta!
    T. Ikuinen beussifani
    Ensimmäisen beussini hankin jo 90-luvun puolivälissä ja sitten siihen vielä pari lisää. Nyt jo vuosia ilman koiria, mutta beussini veivät kyllä sydämeni totaalisesti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *