Kävimme Joycen kanssa viimeisen kerran kipututkimuskotrollissa. Joycen osalta tutkimus on siis ohi. Luulimme, että nyt saisimme tietää, mihin ryhmään Joyce kuului, mutta valitettavasti tiedon saa vasta kun tutkimus on kaikkien koirien osalta loppu eli vasta joskus elokuussa.
Joyselle tehtiin taas samat juoksu- ja liikkuvuustutkimukset. Mielestäni Joyce on edellisestä käynnistä hieman huonontunut niin että lonkkanivelten liikkuvuus on heikentynyt ja ontuminen lisääntynyt. Olemme myös viimeisellä viikolla joutuneet antamaan sille hieman enemmän kipulääkettä.
Mitä tästä itse hyödyimme?
Ensinnäkin jouduimme käymään Joycen kanssa Hesingissä kaikkiaan 6 kertaa ja aikaa meni joka kerralla keskimäärin matkoineen 3 – 4 tuntia tuntia. Kuluja tuli matkakulujen lisäksi ensimmäiseltä kerralta 50 euroa ja se kattoi suuren määrän verikokeita sekä lonkka- ja selkäkuvat. Kontrollikäynnit olivat maksuttomia.
Hyvää oli se, että taas kerran Joyce tutkittiin kunnolla ja kuvattiin. Lisäksi kun Joyce sai botuliinipistoksen, sen kipulääkitys on tippunut murto-osaan aikaisemmin tarvittavasta määrästä. Botuliinin vaikutuksen kestoa ei tunneta tarkasti, mutta ihmisellä se vaikuttaa 3 – 13 kuukautta. Sen lisäksi saimme kipulääkkeet ilmaiseksi tutkimuksen ajan.
Nyt viimeisellä käyntikerralla eläinlääkäri kävi Joycen tilanteen läpi ja saimme taas uusia neuvoja tulevaisuuden suhteen. Kroonisilla kipukoirilla käy helposti niin, että kipulääkereseptiä vain uusitaan, mutta tilannetta ei päivitetä sen kummemmin. Nyt saimme uutena ohjeena, että jos kipulääkkeen määrä nousee yli 100 mg päivässä, Joycella aloitetaan epilepsialääkitys, joka on hyvin tepsivä varsikin neurologiseen kipuun ja hermosärkyyn. Voi kun tätä mahdollisutta olisi ollut tarjolla jo Laurukselle, jolla oli varsinkin hermosärkyä.
Joka tapauksessa oli ilo olla mukana auttamassa ja kehittamissä uusia hoitomuotoja kipukoirille. Toivottavasti Joycen panoksesta tieteelle on hyötyä.
Hatun nosto ja kumarrus syvään teidän viitseliäisyydelle! Joycelle pusu!