Biitin osalta on jo aikaisemmin päätetty, että sillä tehdään vain yksi pentue. Suurin syy on se, että kyseisestä Pikkujalon B-pentueesta on jo kolmea narttua käytetty jalostukseen ja mahdollisesti pentuja tulee vielä jollekin muulle sisarukselle lisää. Lisäksi kun huushollissa asuu kolme urosta, on juoksujen aika uroksille turhan stressaava. Jos siis yleensäkään koiralla ei enää ole jalostuskäyttöä, on se parempi steriloida/ kastroida.
Päätimme, että sterilointi tapahtuu Biitille mahdollisimman kivuttomalla tavalla eli tähystyksessä. Siinä nartulta poistetaan munasarjat tähystysmenetelmällä ja kohtu jätetään paikoilleen. Kun munasarjoista hormonituotanto loppuu, surkastuu kohtu. Nartulle tulee vain kolme pientä haavaa mahaan ja niihin muutama tikki. Koira on nopeasti leikkauksen jälkeen entisellään. Valitettavasti Suomessa on edelleen vain muutama yksityinen eläinlääkäriasema, jolla näitä tähystysleikkauksia suoritetaan ja hinta on kallis verrattuna vanhaan menetelmään.
Biitille oli varattu aika Apex eläinklinikalta Malmilta. Koira vietiin aamulla klinikalle ja iltapäivällä sieltä soitettiin,että koiran voi hakea. Biitti oli jo tolpillaan ja mahassa oli kolme pientä haavaa, joissa yhteensä 5 tikkiä. Ohjeena oli, että seuraavana päivänä annetaan kipulääkettä ja tarvittaessa antibioottia.
Seuraava päivä oli siis tänään ja Biitti heti aamulla jahtasi sydämensä kyllyydestä lintuja pellolla. Minua harmitti, etten huomannut ottaa sitä taluttimeen, mutten mitenkään älynnyt, että se olisi jo noin hyvässä vedossa alle vuorokausi leikkauksesta. Mistään Biitin käytöksestä ei voinut huomata, että sille olisi tehty mitään operaatiota. Aivan uskomatonta. Mitään kipulääkettä Biitti ei todellakaan tarvinnut. Toitotaan, että haavat eivät tulehdu, jolloin selvitään myös ilman antibioottia.
Tällä kokemuksella voin suositella sterilointia tähystyksellä jokaiselle nartun omistajalle. Toimenpide on jälkeenpäin koiralle kivuton, se toipuu nopeasti ja myös virtsanpidätysongelmia on vähemmän kuin vanhalla menetelmällä.
Hieno homma!
Muistelen tässä Salkan lekkausta ja taisi mennä niin, että illalla oli tosi kipeä, mutta aamulla ei koko haavaa edes muistanut. Leikkausarpi oli suuri ja sen repeämistä pelkäsin eniten.
Virtsankarkailu eli inkontinenssi voi toki johtua tuosta radikaalista leikkauksesta (=vaurioituneista virtsajohtimista), mutta toki kun munasarjat poistetaan ja hormoonitoiminta lakkaa ->estrogeenivajaus, tämä johtaa virtsarakon limakalvon ohenemiseen, jolloin sulkijalihaksen sulkeutuminen ei ole enää tiivistä.
Salkalla pissat eivät valu sen ollessa hereillä, mutta täysin rentona lepäillessään suuremman rasituksen jälkeen pissaa tulee alle. Rinexiniä syötellään enemmän ja vähemmän säännöllisesti.
Toivottavasti Biitille ei moista vaivaa kunaan tule!
Pidetään peukkuja Biitille, että hän toipuu hyvin leikkauksesta ja voi nauttia ihanista kesäilmoista! 🙂
Biitti on toipunut leikauksesta uskomattoman hyvin. Haavat ovat tuskin enää näkyvissä ja mitään lääkkeitä ei ole tarvinnut antaa. Tosi hyvä homma verrattuna vanhaan leikkaustyyliin, jossa koko maha avataan.
Ensi viikolla lähdemme lomalle ja Biitti voi ihan rauhasssa harjoitella metsäjälkeä, kuten oli alunperinkin tarkoitus 😉