Doyle ärripurri viettää tänään yksivuotissynttäreitä. Emme vuosi sitten arvanneet, mitä tuleman pitää, kun valisimme tämän pennun. Doyle on peloton, hyvähermoinen ja määrätietoinen nuoren herran alku, joka ei missään tilanteessa epäröi kertoa omaa mielipidettään asioista. Murkkuikä on nyt pahimmillaan ja koira etsii ja kokeilee jatkuvasti rajojaan ja omaa paikkaansa laumassa.
Doylen kanssa on kaikki koulutusmetodit pitänyt miettiä uudelleen, koska tämä koira on luonteeltaan hyvin erilainen kuin yksikään toinen beussimme. Viime aikoina olemme keskittyneet lähinnä laumavietin vahvistamiseen ja yhteisen sävelen löytymiseen ja siinä sivussa tehneet pieniä perustottelevaisuusharjoituksia. Onneksi namipalkka vielä toimii. Hakuharjoitukset ovat edelleen talvitauolla, joten maastossa emme ole harjoitelleet sitten syksyn.
Doyle on ollut varsin kiltti pentu, mutta ihan pientä puuhastelua on suoritettu kuten pennulle kuuluukin. Pahimpina menetyksinä on kaksi kaukosäädintä ja kolmen litran punaviinipänikkä, jonka herra näppärästi avasi ja valutti sohvan toppauksiin. Oman kännykkäni pelastin koiran suusta ja muistoksi jäi kännyyn onneksi vain muutama hampaanjälki. Vaatteista ja varsinkin sukista löytyy välillä kymmenen sentin läpimittaisia reikiä, jotka on jauhettu kuin saksilla leikaten irti vaatteesta. Yleensä Doyle on melko harmiton nyhertäjä, joka silppuaa jotain pientä pahvinpalaa omassa nurkassaan.
Doylen personal trainer on Biitti, joka huolehtii sekä voima- että nopeusharjoittelusta. Pitkään Biitti oli nopempi, mutta nyt on tilanne alkanut tasaantua. Sen sijaan painiottelut voittaa aina Biitti paremman tekniikan turvin. Molemmille talven kuntoharjoitukset ovat hyödyllisiä, koska hakukoiran perusedellytys on hyvä kunto.
Doyle ja kotiväki toivottaa hyvää syntymäpäivää kaikille Tomeran D-pentueen sisaruksille!
Be First to Comment