Keskiviikkoaamuna pakkasimme kamat ja Doylen autoon ja lähdimme ajelemaan Lounaaseen kohti Monacoa. Alussa ilma oli sateinen, mutta kun Alpit/Dolomiitit jäivät taakse parani ilmakin. ”Oikaisimme” Garda-järven länsipuolitse ja nautimme maisemista, vaikka matka-aika lisääntyikin jonkin verran. Doyle piti meitä jännityksessä useiden taukojen ajan esittämällä ummetusta. Lopulta lähes perillä, viimeisessä Italian puolella olevassa rantakaupungissa (Ventimiglia), pääsimme viimein jännityksestä ja kakka tuli, peräti kahdesti. Kaikki olivat hyvin helpottuneita, varsinkin kun rantatielle poikkeaminen ja sopivan ulkoilutuspaikan etsiminen oli tuonut tunnin lisää matka-aikaa.
Illalla saavuille hotelliimme Port Palaceen, ja jätimme auton valet-pysäköintiin. Pysäköintiä hoitava herra katseli Doylea hieman epäuskoisena ja kysyi onko meillä tosiaan varaus – hotelliin kun ei kuulemma oteta kuin pieniä koiria. Vakuutin näin olevan, ja etenimme respaan, jossa sama epäusko jatkui. Kuitenkin kun vakuutimme, että meille ei ollut missään vaiheessa paljastunut että koon suhteen olisi jotain rajoituksia (todellisuudessa hotellin sivuilta rajoitus taitaa löytyä, mutta olimme varanneet booking.com:in kautta, jossa asiasta ei mainita sanallakaan), päästettiin meidät majoittumaan. Vakuutimme Doylen käyttäytyvän paremmin kuin lähes yhdenkään puudelin, ja toivoimme sen pitävän paikkansa.
Majoituttuamme lähdimme illalliselle hotellin Michelin-tähditettyyn ravintolaan – paha virhe. Ruoka ei todellakaan vastannut lähestulkoonkaan edes yhtä tähteä, palvelukin yski (olisi pitänyt kuitata meille tuotu naapuripöydön lasku ja koittaa säästää 55 euroa), mutta hinnat olivat kolmen tähden hintoja (kolmen ruokalajin illallinen, alkudrinkit ja listan lähes halvin viini = 260 EUR kahdelta). Illalla katselimme huoneemme eteen satamaan parkkeerattuja jahteja, ja haimme huviksemme niiden tietoja netistä. Lähin on Italian toiseksi rikkaimman miehen 62-metrinen Moneikos, vieressä on sisaralus, vuonna 2009 16,5 miljoonalla myynnissä ollut kippo, sataman toisella laidalla on yli 100-metrinen, nykyään maailman 24. suurin yksityinen huvijahti jne. Myös Doyle tykkää istuskella erkkeri-ikkunalla ja katsella jahteja.
Monaco on mielenkiintoinen, joskaan ei kovin koiraystävällinen paikka. Hotellin lähellä olevat ulkoilutuspaikat ovat lähinnä kahdesta puusta koostuvia korotettuja ja ympäriinsä kivettyjä istutuksia. Onneksi pieniä puistojakin löytyy, kunhan osaa etsiä (oman hankaluutensa etsimiseen tuovat korkeuserot, meidän hotellissamme pääovi on kerroksessa nolla ja takaovi – josta on lyhyempi matka lähimpään puistoon – kerroksessa kuusi). Autolla liikkuessa navigaattori on välttämätön, ja senkin kanssa voi olla välillä vaikeuksissa, koska kaksi vierekkäistä katua voivat olla kartalta katsottuna vain kymmenen metrin päässä toisistaan, mutta korkeussuunnassa ero voi olla tuplasti enemmän.
Torstaina lähdimme aamu-ulkoilutuksen jälkeen ajelemaan Ranskan Rivieralle. Sää suosi ja kaupungit olivat toinen toistaan mukavampia. Nautimme myöhäisen aamiaisen Nizzan rantabulevardilla (hinta kahdelta vähän vähemmän kuin kahvi ja Croissant yhdelle hotellissamme). Myöhemmin pysähdyimme oluelle Cap d’Antibesissä ja välillä ulkoilutimme Doylea, joka tuli myös jokaiselle ravintolan terassille kanssamme keräämään ohikulkijoiden ihailevia ja kunnioittavia katseita. Palautettuamme auton hotellin pysäköintiin menimme vielä yhteen satamassa olevista pikku ravintoloista nauttimaan hieman rose-viiniä. Tarjoilija tunnisti Doylen beussiksi ja kertoi jollain ystävällään olevan samanrotuisen koiran. Koko ajan Doyle käyttäytyi mallikelpoisesti noteeraten ohikulkijat lähinnä pienellä nuuskaisulla. Voimille tuo näytti kuitenkin käyvän, koska hotellille palattuamme koira on lähinnä esittänyt kuollutta.
Huomenna pakkaamme taas kamat ja jatkamme taas matkaa, nyt kohti NE:n pitopaikkaa.
(kirjoittajana tällä kertaa kepo)
Onkin kivaaa lueskella tätä teidän matkarapsaa! Ajelkaa varovasti!