Päätimme mennä Tukholman KV-näyttelyyn vielä kun siellä ovat vanhat näyttelysäännöt voimassa. Beussit saavat siellä nykysäännöillä SERTit vain käyttöluokasta. Ilmoitimme siis Biitin käyttöluokkaan ja Elisa lupasi myös Retun mukaan näyttelyyn. Lähdimme lauantai-iltana Turusta lautalla ja olimme sunnuntaina hyvissä ajoin paikalla lumimyrskyn keskellä.
Luettelosta näimme, että uroksia oli ilmoitettu 3, joista vain Retu oli käyttöluokassa. Narttuja oli yhteensä 6 ja Biitin lisäksi oli toinenkin narttu käyttäluokassa. Tuomarina oli suomalainen Elina Tan-Hietalahti.
Retu aloitti beussikehän ja esiintyi rauhallisesti ja vakuuttavasti. Tuomari suusanallisessa palautteessa kehui Retua todella kauniiksi ja raameiltaan sopusuhtaiseksi koiraksi, mutta valitettavasti hänen mukaansa uroksella tulisi olla enemmän “bodya” eli siis vahvempi luusto ja enemmän massaa. Tuloksena kevytrakenteisuudesta tuli sininen lappu eli siis laatuarvostelusta kakkonen (erittäin hyvä). Harmi, mutta aina ei voi voittaa.
Retun palautteen jälkeen emme Biitiltä enää paljon odottaneet, koska Biitti on erityisen hoikassa kunnossa ja muutenkin kevytrakenteinen. Ja aivan kuten epäilimme arvoistelussa sanottiin, että kaikkea pitäisi olla vähän enemmän. Biitti voitti kuitenkin parinsa ja sai punaisen lapun eli ykkösen (erinomaisen) laatuarvostelussa, mutta sertin arvoiseksi tuomari ei Biittiä kuitenkaan arvostanut. Ruotsissahan laatuarvostelut menevät niin kuin Suomessa ensi vuonna eli erinomaisen lisäksi tuomarin tulee antaa maininta SA, jotta koira voi kilpailla SERTistä. Valitettavasti arvostelut on kirjoitettu käsialalla, josta joutuu lähes kaiken arvailemaan, joten jätän ne kopioimatta tähän.
Päivän ainoa SAn arvoinen uros oli avoimen luokan Silogården’s Dixi (ROP) ja narttu veteraaniluokan Satcmo’s Scylla (VSP). Nämä olivat saman omistajan emo ja pentu ja kauniita koiria molemmat. Grattis.
Jos ei nyt näyttelymenestystä oteta huomioon, niin matka oli onnistunut. Biitti ja Retu ovat maailman helpoimpia koiria. Ne osasivat käyttäytyä hillitysti laivalla, vetivät sikeitä kylkikyljessä näyttelypaikalla, eivätkä muutenkaan liiemmin höntyilleet. Kumpikin ovat jo kokeneita matkustajia, joten niitä ei juuri mikään enää hetkauta. Kiitos Elisa, että uskalsit antaa Retun meille mukaan Tukholmaan, vaikka näyttelytulos valitettavasti jäikin laihaksi 🙂
Koiranhoitajina toimivat täällä kotopuolessa Päivi ja Tero. Kiitos tuhannesti molemmille hyvästä koirien hoidosta ja kotivahtina olemisesta.
Voi harmistus!