Tänään oli taas jännä päivä, kun pentue lastattiin Ducatoon ja köröteltiin Anidenttiin terveystarkastukselle. Menomatkalla häkeistä kuului pikku piippausta, mutta kotimatkalla kaikki olivat jo tottuneet auton ääniin vaikka Ducato ei todellakaan ole siltä hiljaisemmasta päästä ja kotitie on täynnä nimismiehenkiharaa.
Anidentissa jokainen koira tarkastetaan yksilöllisesti niin että katsotaan yleiskunto, iho ja karvapeite, silmät, korvat, kurkku, nenä, limakalvot ja imusolmukkeet, hampaat ja purenta, lihaksisto, luusto, verenkierto ja sydän, ruuansulatuselimistö, suku ja virtsaelimet, anaalit ja neurologinen tila. Lisäksi mitataan lämpö, otetaan syke ja punnitaan koira. Jokaisesta pennusta tulee oma yksilöllinen terveystodistus, jonka uusi omistaja saa kauppakirjan liitteenä.
Terveystarkastuksessa todettiin kolme pienen pientä napatyrää (alle 2 mm), jotka eläinlääkärin mukaan luultavasti sulkeutuvat ilman toimenpiteitä neljän kuukauden ikään mennessä ja yksi pieni häntämutka aivan hännän päässä (koiraa ei voi käyttää jalostukseen, joten alennus kauppahinnasta). Napatyristä eläinlääkäri totesi, että tuon kokoiset luultavasti johtuvat liian tarmokkasta äidistä, joka ei anna navan kuivua kunnolla. Lisäksi kahdella ei toinen kives tuntunut. Tämä on tämän rotuisilla näin nuorilla koirilla ihan tavallista ja yleensä kivekset laskeutuvat noin 4 kuukauden ikään mennessä. Jos eivät ole laskeutuneet vuoden ikään, palautetaan myyntihinnasta kolmasosa.
Hyviä uutisia olivat, että kaikilla kaikki muu oli tervettä ja esim. purennat kauniit.
Nyt on kaikki saatavissa oleva tieto penneleistä kasassa ja otan yhteyttä varanneisiin parin päivän sisällä. Voitte varautua viikonloppuna vielä katsomaan penneleitä ja varaamaan omanne lopullisesti. Maanantaista alkaen on luovutus, mutta täytyy vähän sopia aikoja, että kaikki eivät ole samanaikaisesti hakemassa pentuaan.
Juuri piranjalauman keskeltä kotiutuneena: Kädet pieniä naarmuja täynnä ja varpaat hellinä pureskelusta, kaiken lisäksi ihana pennun tuoksu nenässä. Aivan mahtavia rönttösiä kaikki, yhden sain jo haukkumaan vakuutavasti namin päälle. Aivan selkeästi haukkuva hakukoira ;-). Kaikillä kävi nenä oikeaan suuntaan eli taskulleni, missä namit olivat. Muutama yritti omavaltaisesti riistää pussukan käsistäni.
Kyllä noiden hampaiden kanssa jokainen uusi omistaja on hetken ihmeissään. Kärsivällisyyttä, ei sitäkestä kauan.
Entäs palattuani kotiin: Voitko kuvitella kävelin lihalaatikon kanssa sisälle ja Holik ja Raiputti olivat kiinnostuneita VAIN pennun hajuista säärissäni. Kävelivät nenä kiinni lahkeissani siihen saakka kunnes riisuin housut pois. Vasta sen jälkeen huomasivat lihalaatikon keittiössä. Kyllä pennut ovat erityisiä, Holik tykkää ihan mahdottomasti ja minä minä minä. Kerrassaan IHANIA, varmasti on uusilla omistajilla vaikea valinnan paikka!!!